Suomen korkeakoulujärjestelmä on jaettu kahteen rinnakkaiseen sektoriin: yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Yliopistot keskittyvät tieteelliseen tutkimukseen ja siihen perustuvaan koulutukseen. Ammattikorkeakoulut puolestaan ​​tarjoavat käytännön koulutusta, joka vastaa työelämän tarpeita. Korkeakoulujen verkostoon kuuluu 13 yliopistotasoa ja 23 ammattikorkeakoulua. Suomessa koulutusta otetaan vakavasti, siksi maalla on yksi maailman parhaista koulutusjärjestelmistä. Mitään ei jätetä onnelle. Niille, jotka haluavat ottaa riskejä, kannattaa käydä NetBet: issä.

 

Opinto-ohjelmat järjestetään moduulisuunnitelman ja ECTS-järjestelmässä tarjottujen arviointien mukaan. Monet maisteriohjelmat ovat saatavilla englanniksi. EU / ETA-maista tulevien opiskelijoiden opiskelu korkeakouluissa on maksutonta (lukuun ottamatta joitain poikkeuksia). EU: n / ETA: n ulkopuolisten maiden maisteriohjelmille on määrätty lukukausimaksut. Kandidaatin ja maisterin opiskelijat maksavat pienen jäsenmaksun oppilaitoksensa ylioppilaskunnalle vuosittain (maksu ei ole pakollinen ammattikorkeakouluille). Vastineeksi he saavat alennettuun hintaan aterioita, terveydenhoitopalveluja ja muita sosiaalietuuksia.

 

Vinkki: Hanki opiskelijakortti, jos mahdollista. Se tekee matkustamisesta huomattavasti halvempaa ja tarjoaa pääsyn halpoihin lounaisiin yliopistossa.

Opiskelijat ovat oikeutettuja korkea-asteen koulutukseen, kun he ovat suorittaneet ylioppilastutkinnon tai saaneet ammatillisen pätevyyden. Opiskelijat valtakunnallisesti hakevat korkeakouluihin käyttämällä opetushallituksen ylläpitämää sähköistä järjestelmää StudyInfoa.

 

Yliopistot Suomessa

Tieteellisen tutkimuksen harjoittelu sekä siihen perustuvaa korkeimman koulutustason tarjoaminen on yliopistojen perustehtävä. Muita yliopiston tehtäviä ovat: elinikäisen oppimisen edistyminen, vuorovaikutus yhteiskunnan kanssa, tutkimustulosten sekä taiteellisen toiminnan yhteiskunnallisten vaikutusten edistäminen.

 

Tieteen, taiteen ja korkeakoulutuksen vapauden takaamiseksi yliopistot ovat itsenäisiä toimijoita. Yliopistot ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä, joilla on oikeus tehdä itsenäisiä päätöksiä sisäiseen hallintoonsa liittyvissä asioissa. Opiskelu suomalaisissa yliopistoissa on hyvin itsenäistä. Jopa kandidaatin tasolla opiskelijat vastaavat omista opintosuunnitelmistaan, ja heillä on suuri joustavuus suunnittelussa, kun he suorittavat tutkintoonsa kuuluvat kurssit ja tentit. Opintojaksot ovat tiukat ja pääsy on vaikeaa. Toisaalta lukukausimaksuja ei ole, paitsi joissakin kansainvälisissä ohjelmissa (yleensä englanniksi), MBA- ja LLM-kursseissa jne., Ja opiskelijat voivat saada valtion taloudellista tukea ja joitain apurahoja.

 

Suomen yliopistojärjestelmän rakenteesta johtuen opiskelijat voivat suhteellisen vapaasti päättää opintojensa nopeuden ja suunnan. Monet kurssit voidaan läpäistä lukemalla ja tutkimalla määrätyt kirjat luentojen osallistumisen sijaan. Lisäksi sekä kurssi- että laitoskokeet voidaan suorittaa uudelleen useita kertoja.

 

Yliopistotutkinnon vaatimukset

Suomi on osa Euroopan laajuista ns. Bolognan prosessia. Tutkintorakenne perustuu pääosin kaksisykliseen malliin. Ensimmäinen, vähintään kolme vuotta kestävä sykli päättyy kandidaatin tutkintoon. Toinen sykli koostuu maisterin ja tohtorin tutkinnoista. Jokainen korkeakoulu päättää, mitkä opiskelijat se ottaa vastaan, sekä perusteet, joiden perusteella opiskelijat valitaan valintaan. Suomen korkeakoulujärjestelmässä tiedekunnan käsite viittaa useiden osastojen (koulun) kattavaan yksikköön, ei yksittäiseen akateemiseen henkilökuntaan tai opettajiin. Tiedekunta on hallinnollinen yksikkö.

 

Yliopistotutkinnot

Toisin kuin monissa muissa maissa, opiskelija hyväksytään yliopistoon, jolla on oikeus suorittaa sekä kandidaatin (vähintään 3 vuotta, 180 suomen opintopistettä) että maisterin tutkinto (vähintään 2 vuotta, 120 suomen opintopistettä). Suurimmalla osalla opiskelijoista on myös ylempi päämäärä, ja tällä hetkellä hyvin harvat opiskelijat lähtevät yliopistosta kandidaatin tutkinnon jälkeen. Suomalaiset opiskelijat opiskelevat usein yli kuusi vuotta maisteriksi. Valmistuttuaan maisteritasolta (joka sisältää myös diplomityön) opiskelijat voivat hakea jatko-opintoja. Jatko-opintojen kaksi tasoa ovat lisensiaatin ja tohtorin tutkinto. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille muiden maiden opiskelijoille on joskus yllätys, että Suomessa heitä pidetään yleensä perustutkinnon suorittaneina. Termi ”jatko-opiskelija” viittaa maisteritason ulkopuolisiin opiskelijoihin.

 

Kandidaatin tutkinto koostuu yleensä pääaineen perus- ja keskiasteen opinnoista, mukaan lukien kandidaatin tutkielma, opinnot yhdessä tai useammassa sivutoiminnossa tai sivuaineessa sekä kieli- ja viestintäopinnot. Näiden lisäksi maisterin tutkinto sisältää syventävät opinnot ja pro gradu -tutkielman. Eri tieteenaloilla on useita maisterintutkintoja. Nämä on yleensä lyhennetty kahdeksi tai kolmeksi kirjaimeksi. Esimerkiksi FM on lyhenne sanoista filosofian maisteri. Maisterin tutkinnon lisäksi voidaan opiskella lisensiaatin tutkinnoksi, eräänlaiseksi nuoremmaksi tohtoriksi, ja väitöskirjan puolustamiseksi lisensiaatin haltijalle voidaan myöntää tohtorin tutkinto. Lisensiaatti on kuitenkin melko harvinaista. Useimmilla opintoaloilla on myös mahdollista aloittaa tohtorintutkinto suoraan maisterin suorittamisen jälkeen.

 

Luennot

Opiskelijat voivat valita osallistumalla luentoihin ja läpäisemällä tentin näiden luentojen perusteella tai suorittamalla tentin vaadituista luentomateriaaleista, joiden katsotaan vastaavan luentoja. On myös seminaarityyppisiä kursseja, joissa tarvitaan keskustelua, ylimääräistä lukemista ja paperi- tai luentopäiväkirjaa. Opiskelijoiden kuulustelu opettajille ja päinvastoin ei ole yhtä yleistä kuin Yhdysvalloissa. Tieteiden tutkinnot sisältävät myös laboratorio- ja käytännön työkomponentit, joita ei voida korvata yksin kirjoilla tai luennoilla.

 

Oppilaiden ja opettajien välinen yhteys luokkahuoneen ulkopuolella ei ole tapana, vaikka opettajilla on pakolliset viikoittaiset työajat. Joissakin osastoissa tilanne voi olla aivan erilainen, ja opettajat ja opiskelijat ovat läheisessä henkilökohtaisessa kontaktissa. Silti tämä on useammin poikkeus kuin sääntö. Viestintätavat ja kulttuuriset tavat Suomessa eivät välttämättä aina ole tottuneita. Tämä on hyvä pitää mielessä valmistellessasi opetustasi suomalaisessa oppilaitoksessa. Saatat huomata, että sinun on annettava oppilaille enemmän aikaa vastata kysymykseesi kuin kotona. Ajanvaraus tälle prosessille on tärkeää, sillä vuoropuhelu on syvempää ja voimakkaampaa. Ole kärsivällinen pitkille hiljaisuuden hetkille.

 

Tutkimukset ja luokitteluasteikko

Yleensä laitokset ovat asettaneet tenttipäivämäärät, jotka on lueteltu yliopistoluetteloissa. Kirjallisen kokeen (tunnetaan tiedekuntakokeena, viitaten kokeen järjestävään hallintoyksikköön) suorittamiseksi opiskelijat ilmoittautuvat verkkokokeiden ilmoittautumisjärjestelmällä. Opiskelijan on todistettava henkilöllisyytensä lähtiessään tentistä. Tämä menettely voi vaihdella hieman yliopistosta riippuen. Kirjalliset kokeet pidetään myös luentosarjojen lopussa luentoja valinneille opiskelijoille. Nämä eivät välttämättä edellytä ennakkorekisteröintiä, mutta on suositeltavaa tarkistaa asia tutkinnon vastaanottajalta kurssin alussa.

 

Joillakin luentokursseilla ei ole lainkaan loppukokeita, mutta ne edellyttävät harjoitusten suorittamista ja usein säännöllistä tai pakollista osallistumista. Menettely voi vaihdella paikallisesti. Jotkut luennoitsijat voivat tarjota kotikokeet, lyhyet tutkimustyöt, luentopäiväkirjat tai yhteenvedot muodollisten kokeiden sijaan. Suulliset kokeet ovat harvinaisia ​​Suomen järjestelmässä.

 

Opiskelijoiden suoritukset dokumentoidaan yliopiston arviointiasteikolla. Yliopistotutkintojärjestelmän mukaan kurssit luokitellaan 1: stä 5: een (5 korkeinta). Jos olet perehtynyt ECTS: ään (European Credit Transfer System), suomalainen luokitusasteikko 1-5 on hyvin samanlainen (5 = A, 4 = B, C = 3 jne.). Ota yhteyttä isäntäosastoon saadaksesi lisätietoja käytössä olevasta luokitusasteikosta. Jotkut kurssit arvioidaan yksinkertaisesti hyväksyttyjen / hylättyjen perusteella. Myös muita numeroluokkia voi olla. Jos opiskelija epäonnistuu tentissä tai ei muuten ole tyytyväinen arvosanaan, tentti voidaan yleensä suorittaa uudelleen tentin asettamina päivinä.

 

Luotto-järjestelmä

Suomen opintopiste perustuu periaatteeseen, että 60 opintopistettä mitataan kokopäiväisen opiskelijan työmäärää yhden lukuvuoden aikana. Tämä tarkoittaa noin 30 opintopistettä lukukaudessa tai 15 opintopistettä yhdellä 7 viikon jaksolla. Useimmissa tapauksissa yksi luotto- / opintopiste on noin 25-30 työtuntia. Eri osastojen tarjoamat kurssit vaihtelevat suuresti luoton määrän suhteen.

 

Yliopiston kalenteri – lukukausi ja kurssiaikataulut

Syys-toukokuun lukuvuonna on 4 termiä. Ehtojen ja yhden kuukauden lomien välillä on viikon pituinen tauko jouluna. Säännöllisiä kesäistuntoja ei ole, vaikka opetusta tarjotaan kesäkuukausina avoimen yliopiston järjestelmässä. Opetusta tarjoavat myös kesäyliopistot, joita hallinnoidaan erillään tavallisista yliopistoista.

 

Akateeminen vartti

Ellei toisin mainita, suomalainen akateeminen tunti kestää yli puoli tuntia 45 minuutin ajan. Jos siis ilmestyt luennon aikaan, saatat löytää tyhjän huoneen! Kahden tunnin luento on kaksi kertaa 45 minuuttia. Esimerkiksi kahden tunnin luento, jonka on määrä alkaa klo 10, kestää todella klo 10.15–11.45, ellet tee 15 minuutin taukoa puolivälissä ja loppuu keskipäivällä jyrkästi. Luonnollisesti yliopistojen välillä on eroja, joten kannattaa tarkistaa aikataulujärjestelmä saapuessasi.

 

Luennot ja kirjat

Kurssit rakennetaan usein luentojen ja määritettyjen lukemien ympärille, ja kokeet voivat perustua jompaankumpaan tai molempiin. Jos opetat luokkaa yliopistossa, kysy joku osastollasi sopivan määrän kurssikirjallisuutta kyseiselle luokalle, koska tämä voi olla erilainen kuin olet tottunut. Monet kurssit ovat saatavana myös ”kirjan tentteinä” (luentoja ei vaadita, ja tutkija antaa luettelon kirjoista ja / tai artikkeleista, joihin tentti perustuu). Kirjan osto on harvoin osa suomenkielisiä kursseja. Opiskelijakirjakaupat eivät kierrätä kirjoja ja ostavat takaisin vanhoja kirjoja. Opiskelijat ovat tottuneet lainamaan kurssin lukumateriaalia yliopiston kirjastosta ostamisen sijaan.

 

Kaipaatko kesätekemistä?